”Isi onko keilapallot gluteenittomia?”

by Marko
313 katselukertaa

Elettiin tammikuuta ja vuotta 2018. Tyttäreni oli valitellut jo pidemmän aikaa toistuvia vatsakipuja joita oltiin lastenlääkärillä käyty selvittelemässä. Verikokeita ja muita näytteitä otettu ja nyt odoteltiin tuloksia. Vatsakivut toistuivat säännöllisesti ja luonnollisesti ensin kiinnitettiin huomiota ruokailuihin. Pidettiin päiväkirjaa syömisistä ja yritettiin löytää syyllistä pikkuisen oireille.

Aina kun kipuja ilmaantui, päiväkirja esille ja sieltä tarkistelemaan syötyjä ruokia. Mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt ja allergioita pohdittiin.

Puolessa välissä tammikuuta lääkäriltä tulee viestiä. ”Tyttäreltänne on löytynyt suolistosta alkueläin, Dientamoeba Fragilis. Ja verikokeiden perusteella on myös syytä epäillä keliakiaa

Tietämättömyys iskee vasten kasvoja, enkä halua uskoa asiaa todeksi. Alkuun kiellän ja yritän löytää asialle selitystä. ”Mikä helvetin dientameeba? Verikoe! Ei sillä keliakiaa diagnosoida.. (*) Vaan ohutsuoli koepalalla.” Elättelin toiveita. Niin tuo alkueliö-otus, nimihirviö. Kahden markan ameeba.. Mistä lie tullut ja päässyt tyttäremme suolistoon.

Hiekkalaatikon kakkukeittiössä hygienia pettänyt? Paha sanoa. Sen hoitaminen oli häätökuurilla done, mutta keliakiaan ei taida häätökuuria olla. Ajattelin. Noh, odotellaan vielä koepalan tulokset, ja toivotaan parasta.

1. maaliskuuta 2018 oli meillä täällä Kouvolassa kaunis päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Naapuripihan kirsikkapuut kukkivat, linnut lauloivat ja kesä teki tuloaan. No ei oikeasti ollut vaan todennäköisesti yhtä harmaa kuin kaikki muutkin päivät. Ellei harmaampi. Ainakin minun mielessäni. Koska aamulla matkapuhelimeni kilahtaa Whatsapp-viestin merkiksi. Avaan luurin ja tarkistan. Viesti on lasteni äidiltä ja alkaa sanoilla ”Keliakia varmennettu”.

Ohutsuolesta otettu koepala tutkittu ja syyt vatsakivuille löydetty. Tyttärellämme on keliakia.

Muistan kuinka itkin. Ja kuinka pahalta se tuntui. Pienen 6-v. tyttäremme, ihanan pikkuprinsessan elämä täyttyy kaikenmaailman höpöhöpöruoista ja puulta maistuvista ”herkuista”. Ei enää kesäisin jäätelökioskille tötteröjätskeille. Ei enää pizzeriapizzoja tai hampurilaisdinnereitä. Kaikki menee uusiksi. En osaa laittaa keliakiaruokaa. Mikä gluteeni? Mitä jos teen jotain väärin ja pahennan tilannetta? Hämmennys. Paha mieli ja olo.

Mutta. Ahh, kuinka väärässä olinkaan. Kiitos nykyaika ja internet. Kiitos päivittäistavarakaupat ja kiitos ravintolat. Kyseisen diagnoosin yleistyttyä Suomessa, on siihen reagoitu erittäin hyvin. Kaupoissa valikoima usein loistava ja merkinnät tuotteissa selkeitä.

Ravintoloista löytyy syötävää lähes aina ja gluteenittomuudesta on tullut ”normaalimpaa” kuin mitä se oli vaikka 90-luvulla. Eikä pelkästään keliaakikkojen iloksi, vaan myös muiden kenelle viljojen gluteeni aiheuttaa ongelmia.

Ahmin tietoa netistä. Liityin Keliakia-liittoon ja tutkin kaikkea aiheeseen liittyvää materiaalia. Luonnollisesti hämmennys oli suurta. Missä kaikkialla sitä gluteeninperkelettä voikaan olla. Leivät, pastat, jauhot ym. suht selkeitä mutta tarkkana piti ja pitää olla edelleen. Suklaa, karkit, lakut, jäätelöt, valmistuotteet jne. Aina ei ole, mutta otappa väärä suklaapatukka mukaan. Auts.

Alkuun ruokakaupassa meni aikaa tuhottomasti kun kaikkien pakettien tuoteselosteet oli tiirattava läpi. Merkinnät ruokahyllyjen etiketeissä toki jeesasivat asiaa, mutta pari kertaa ”virheen” löytäneenä, en uskaltanut aina luottaa ilman tarkistusta. Pikkuhiljaa alkoi löytymään niitä meidän suosikkeja, ja homma helpottui.

Ja jos oma hämmennys oli alkuun suurta, oli se sitä myös tyttärelle. Miten selität kuusivuotiaalle että kuuleppas nyt kultaseni, kun sä et saa enää syödä sitä ja tätä koska sä tulet siitä kipeäksi. ”Niin kyllä sä vielä viikko sitten sait tuon Pingviinituutin syödä, mutta et saa enää..”

Välillä pettymys paistoi tytön kasvoilta kun joku ennen niin maistuva lempiruoka tai asia, jouduttiin vetämään pois ruokavaliosta, ja korvaamaan uudella tuntemattomalla.

Opettelua. Uusien ruokien testailua. Hittejä ja huteja. Sopeutumista. Gluteenittomuuden opettamista itselleni, tytölle, perheelle sekä sukulaisille. Turhautumista. Onnistumisia.

Kävimme usein mielenkiintoisia keskusteluja kun asia ei vielä ihan täysin ollut edes itsellä hallussa. ”Gluteeni on rakas sellainen aine mitä sun pitää nyt loppuelämä välttää…”

Onko se pahaa?”

Ei se välttämättä ole pahaa, mutta se tekee pahaa jos sitä joutuu sun elimistöön”

Okei. No voidaanko me mennä keilaamaan? Onko keilapallot gluteenittomia?”

tai

Mä kyllä tykkään ihan hirveesti flamingoista. Onko niissä gluteenia?”

Noh, niin. Nyt tyttö on toisella luokalla ja osaa kiinnittää asiaan huomiota. Opettelua vaatinut kaikilta ja joskus kyllä pieniä vahinkojakin käynyt. Niistä onneksi opittu.

Alun hämmennyksestä selvitty ja kotona syömme kaikki gluteenitonta ruokaa. Niin minä, tytär kuin puolitoista vuotta nuorempi velipoikakin. Peruskotiruokaa jota sitten toisinaan twistataan ravintolavisiiteillä. Gluteenitonta löytyy ihan kohtalaisesti jopa Kouvolan kokoisesta metropolista, omat lempipaikat on lähistöltä löytyneet ja niitä suositaan.

Itse nautin ruoanlaitosta ja edelleen kiitän raaka-aineiden valmistajia että ovat reagoineet gluteenittomuuteen asian vaatimalla vakavuudella. Tuoneet markkinoille loistavia tuotteita joista ei tietäisi että ovat gluteenittomia jos ei sitä olisi paketin kupeeseen painettu. Makua tarkoitan.

Pastat, leivät, jauhot ynnä muut sekä muut. Ei enää puulta maistuvia kuivia leiväntapaisia. Ei pastaa joka tunnin keittämisenkään jälkeen ei ole muuttunut pehmeäksi ja syötäväksi. Emme jää mistään paitsi. Emme edes jätskikiskojen tötteröjätskeistä koska niitäkin jo löytyy ilman tuota ruoka-ainepaholaista.

Gluteenitonta Elämää tulee olemaan meidän näköisemme sivusto. Se kertoo elämästämme tyttären keliakian kanssa. Tulen jakamaan mielenkiintoisia ja testattuja ruokareseptejä, suosituksia gluteenittomista tuotteista, reissuvinkkejä jos sellaisia päästään suorittamaan sekä kokemuksia ravintoloista. Paljon varmasti myös muuta höpinää mitä just kirjoitushetkellä mieleen pomppailee.

Tämä kaikki pieni pilke silmäkulmassa eikä liian vakavasti, vaikka vakava ja koko loppuelämän kestävä tauti onkin kyseessä. ”Ilon kautta”, kuten gluteenin keksijä John Gluten asian ilmaisisi.

XXXXX

Terveisin: Marko – Pienen keliaakikon isi

*Nykyään voidaan diagnosoida myös suoraan verikokeesta. [linkki]

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit

Maksimoidaksemme nettiselailunautintosi, tämäkin verkkopalvelu käyttää evästeitä. Toistaiseksi emme tee niillä oikein mitään. Hyväksy Lue lisää