Banaanimustikka-tuorepuuro

Puuro. Ahhh. Tuo suomalaisen aamiaisen kulmakivi. Mössö joka jakaa mielipiteitä laidasta laitaan. Mitä se edes on? Voiko sitä kutsua ruoaksi? Näitä kysymyksiä usein kuulee kyseltävän, ja puurojen syömistä esim. kouluissa pidetään arveluttavana. 

Wikipedian mukaan puuro on yleensä viljasta vedessä tai maidosta keittämällä tehty paksuhko, lusikalla syötävä ruoka. Ja sitähän se on. Yleisimmin käytettyjä viljoja varmasti kaikki yleisimmät viljat, kuten perinteinen kaura, vehnä ruis sekä ohra. Jouluna herkutellaan riisipuurolla. Puuron nauttimistapojakin on yhtä monta kuin syöjiäkin. Toinen tykkää sokerilla, toinen voisilmällä. Hurjimmat käyttävät molempia.

Miten sinä syöt puurosi? Vai syötkö?

Aika moni nimittäin ei syö. Tämä väittämä perustuu empiiriseen tutkimukseen, jonka suorittajana olen kunnostautunut aivan itse 🙂 Ja aivan täysin ilman tutkimusapurahoja tai suuren yliopiston myöntämää ja minulle lähettämää tutkijaryhmää. 

Uskon että kaikki suomessa syntyneet, elämänsä aikana joskus käyneet tai asuneet ihmiset sekä muutkin kädelliset, ovat syöneet puuroa jossain muodossa. Ainakin maistaneet. Voin kyllä olla väärässäkin. Puuro on kuulunut suomalaisten aamupalapöytään jo vuosituhansia. Myös iltapuuroista olen kuullut puhuttavan. Siksi välillä hämmästelen että miten tämä kansallisaarre nauttii tänä päivänä niin suurta epäsuosiota.

Milloin puuro meni pois muodista? Ja miksi niin kävi?

Jos vaikka muistellaan suuria suomalaissaavutuksia. Ei olisi Raatteentiellä motiteltu naapuria ihan samalla meiningillä jos ei olisi kaurapuuro virrannut suonissa. Eipä olisi Kuuselan Armi Miss Universum kruunua päähänsä saanut aseteltavaksi ilman aamupuuroja. Tuskinpa olisi juoksijapoika Virénkään aikoinaan jaksanut ympäri maailmaa jaloillaan menestyksekkästi kipitellä, jos puurot olisi skippailtu ja lautaselle irvistelty.

Jääkiekon MM-kisat -95, ja taidettiin jopa kultasankarien kuvat painaa puuropakettien kylkeen. Hmm vai oliko se joku muu viljatuote…

Enkä millään jaksa uskoa että olisi Suomen historian ensimmäistä Euroviisuvoittoakaan Lordin toimesta napattu ilman päivittäistä puuroannosta. Erään suurmiehemme tukkamuodin salaisuus oli joidenkin lähteiden mukaan pitkään haudutettu ruispuuro. Voisilmällä. Ja olen täysin 101% varmana myös siitä että kun ensimmäinen sisunautti valloittaa kuun, on puurolla myös tässä seikkailussa oma tärkeä roolinsa. 

Näihin sekä lukemattomiin muihin saavutuksiin nojaten uskallankin väittää että puuro eri muodoissaan on maailman aliarvostetuin ruoka. Siksi on aivan mahtavaa että puuro on ollut jo hetken tekemässä uutta nousua, ja palannut suomalaisten elämään ja lautasille. Vahvempana, viisaampana ja parempana kuin koskaan.

Vaikkakin ennen oli kaikki kuulemma paremmin ja viljoissakin enemmin niitä kaikkia ravintoaineita. Siitä asiasta en ole tutkimusta tehnyt enkä varmaan jaksa tehdäkkään. Mutta puuroa kyllä tulen ja tulemme tekemään. 

Omaksi suosikiksemme puurojen raaka-aineena on noussut kaura, jota pidetään arvossaan sen terveysväittämien takia. Superfood-sanaa joskus jopa käytetty kauran yhteydessä. Sen lisäksi kaura sopii keliaakikon ruokavalioon kivasti, koska kaurassa ei ole luonnostaan gluteenia. 

Kannattaa kuitenkin varmistua asiasta aina, kun puuropakettia kaupasta kotiinvietäväksi hankkii. Gluteeniton kaura on varma valinta, koska tällöin kaurahiutaleisiin ei ole sekoittunut viljely- tai valmistusprosessin aikana muita viljoja. Pakkausmerkinnöistä usein tämä ilmenee, ja teksti ”Gluteeniton” rasian tai pussin kyljessä vahvistaa. 

Tavallisen kaurapuuron rinnalle on kiva silloin tällöin valmistella tuorepuuroja, jotka ovat hittejä monien elämäntaparemonttipiiskureidenkin ohjeistamissa ruokavalioissa. Enkä ihmettele. Helppoja sekä nopeita valmistaa, ja erittäin maukkaita. Tämä tuorepuuro, josta resepti yrittää kertoa, on noussut omaksi suosikiksi ja se maistuu meillä kaikille. 

Tuorepuurojen yksi parhaista puolista on niiden helppous. Vaikka tykkään laittaa ruokaa ja joskus jopa hieman hifistellä, osaan myös arvostaa toisinaan helppoja ratkaisuja. Tässäkin reseptissä ainekset vain sijoitellaan astiaan, sekoitellaan hetki ja astia jääkaappiin. Pari kolme tuntia tai yön yli, ja valmista nautittavaksi 🙂 

Useimmiten meillä menee rasia illalla jääkaappiin ja aamulla lautaselle. Iisiä. Ei keittelyä.

Ja ettei unohdu niin vielä tämä. Tuorepuuron muokattavuus on asia jota ei saa unohtaa mainita. Hiutaleita, nestettä ja massaa. Nesteinä voi käyttää mitä tahansa omaa suosikkia, vedestä mehuihin ja maitoihin. Massana jotain kiinteämpää, rahkaa, hedelmää, sosetta tai marjoja.

Makeuttaa voi millä tahansa, jos kokee tarvitsevansa. Meillä oma suosikki on hunaja, jota pursotellaan lähes jokaiseen puuroon 🙂

XXXXX

Marko