Brownie-Mokkapalat

Mokkapalat – Tuo kahvipöydän kultamitalisti. Myyjäisten ja kissanristiäisten kestosuosikki. Leivonnaisten Lady Gaga. Kaakaon, sokerin ja kahvin täydellinen synergia, jolle ei pärjää monikaan muu ruskea asia. Ei ainakaan tule mieleen.

Niin. ”Mokkikset”, kuten täällä meilläpäin tapana sanoa. Vähän hassutella. Nimestä nokkelasti väännellä tuolleen. Tai siis mulla on tapana. En tiedä käyttääkö kukaan muu tuota nimeä just mokkapaloista. Mutta niin suosittu kyseinen torttunen on, että siitä on väännelty jos jonkinnäköisiä versioita. Ja nimiä. Kuten mokkaruudut tai suklaapelti. Molemmat toimii ihan ymmärrettävästi ja kuullostaa lähes yhtä hyviltä kuin tuo mokkikset.

Noh, sitten on toki porilaiset. Eli ne ihmiset siellä. Asukkaat. Ja heidän nokkeluutensa ja asioiden nimeämistaitonsa. Näen mielessäni tämän tilanteen kun siellä on lyöty muutama viisas pää turhan kovaan yhteen ja kevyellä porilaisella brainstormilla päädytty nimeen Masaliisa. Miksei.

Mutta sallittakoon tämä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Vaikka mokkista en haluaisi verrata lapsiin, on se silti rakas. Niin monia muistoja liittyy tähänkin paistettuun taikinakasaan että niitä on välillä mukava raapia esiin. Ja myös kotona paistella erilaisia versioita.

Gluteeniton mokkapalataikina oli alkuun haaste ja muutama litra ehti vettä virrata Kymijoessa, ennen kuin pääsin ns. jyvälle ja oikeiden raaka-aineiden sekä mittasuhteiden äärelle.

Ja ehkä ihan hyvä tässä kohtaa paljastaa että resepti joka tuolla alhaalla jo möllöttelee, ei ole mikään näistä omista keitoksista.. Vaan jotain ihan muuta. Yksi parhaista mokkapalakokeiluista kuitenkin. Kenties myöhemmin tulee Mokkis vol.2, ken tietää. Kenties.

Tähän väliin on pakko nostaa esiin todella suuri epäkohta mokkapalojen historiasta. Uskokaa tai älkää mokkapaloillakin on sellainen. Ja vieläpä aika värikäs. Tai ainakin tässä kirjoituksessa se on sitä. Nonparellimainen suorastaan. Nomparelli. Se pallura. Tiedät kyllä.

Niin se epäkohta. Historian kirjoissa röyhkeästi väitetään että meidän kansallisaarteemme, The Mokkis, olisi alunperin kotoisin naapurista. Enkä nyt tarkoita Neuvostoliittoa jonne kahvi ja kaakao saapuivat vasta 1990-luvulla vaan vielä pahempaa. Ruotsi.

Nuo hannuhanhet, joille mikään ei riitä. Ei se että lähes joka kevät he haukkuvat Suomen pystyyn Aftonbläblödetin etusivulla. Eikä se että he keksivät Spotifyn sekä Nisse-polkan. Mutta nyt tämäkin vielä. Yrittävät omia mokkapalat. Tämä vaatii vastarintaa ja olkoon tämä kirjoitus ensimmäinen askel sitä kohti. Barrikaadeja. Mokkis kuuluu meille.

Erään legendan mukaan mokkapalojen historiaan liittyisi hyvinkin vahvasti muuan herra John Paulig. Nuori kahvitehtailija Suomen Helsingistä, joka näytteli suurta roolia kun ensimmäinen suuri kahviaalto pyyhkäisi Suomenlahdelle 1800-luvun loppupuolella.

Kahvihifistelijä joka suhtautui kahviin suurella sydämmellä ja otti noiden pienten papusten hoivaamisen yhdeksi elämäntehtäväkseen. Omat paahtimot ja kaikki.

Kesä 1900 ja jotakin oli kuuma. Kuumempi kuin joku toinen kesä joskus aiemmin. Herra Pauligin syntymäpäivät ja kesken aamukahvin ja Hesarin tavailun juoksee paahtimopoika tupaan ja ilmoittaa kahvipaahtimon olevan tulessa. Siellä palaa.

Herra Paulig nappaa knallinsa narikasta ja antaa vaimolleen kahvinhuuruisen suudelman. Tämän kaiken keskeltä vaimo saa kysyttyä synttärisankarilta että ehtiikö herra Paulig kotiin iltapäiväkahveille ja millaista leivonnaista hän haluaisi mahdollisesti samalla nauttia?

Herra Paulig oli jo ehtinyt ulko-ovelle josta hän huikkasi vaimolleen; ”Ei pysty, ku mokka palaa…” Vaimo ei tietenkään heti ymmärtänyt, eikä googlestakaan ollut apua. Silti hän yritti. Ja teki. Jotain. Noh, kenties tästä pienestä väärinkäsityksestä johtuen iltapäivällä pöydällä komeili pellillinen mokkapaloja. Loppu on taas kerran leivoshistoriaa. Ei Ruotsin. Eikä Neuvostoliiton. Vaan Suomen.

Ja samoista lämmöistä sai kuuleman mukaan alkunsa myös legendaarinen Juhla Mokka. Mielenkiintoinen teoria. Voisi olla ihan hyvin tottakin.

Ai niin tämä resepti. Se ei ole rouva kahvitehtailijan se aito ja alkuperäinen. Vaan valmisjauhopaketti jonka löysin ihan sattumalta Lidlistä. Tai ei se paketti varsinaisesti ollut mokkapalapaketti vaan browniekakku. Gluteeniton sellainen. Ajattelin kerran tyttären kaverisynttäreille kokeilla soveltaa ja tuli kyllä ihan huippumokkiksia. Suosittelen kokeilemaan 🙂

XXXXX

Marko