Parsakaali. Tuo vihreä kiharatukkainen superruoka. Terveyspommi vailla vertaa. Ruokamaailman Lionel Messi. Ylivoimainen makunautinto joka sulattaa sydämet ja napajäätiköt. Vai sulattaako sittenkään?
Jos minulta kysytään niin ei sulata. Ei sydäntä, eikä napoja. Tuskimpa mitään muutakaan. Eihän se edes maistu miltään. Tai maistuu toki. Vihreältä. Jos väreille annettaisiin joku maku, olisi vihreän kohdalla makuna parsakaali. Punaisella mansikka. Ruskealla Jaloviina jne.
Jos ihan pelkkää makua tuijottaa, niin ei kyllä parsakaali kovin korkealle ponnista. Tosin ei se maku tuijottamalla irtoa muistakaan asioista. Mutta ehkä ymmärsitte. Tai sinä ymmärsit. Ehkä.
Kirjoitin joskus kaaleista. Taisi olla Punainen Kaalipata, kun raastettiin hieman kaalin pintaa puhki ja tutkailtiin syvemmälle. Nyt ei ehkä ole isolle kynälle tilaa vaan keskitytään muutamalla sanalla ihan vaan tähän kyseiseen hedelmään. Parsakaaliin. Ja sen sisältöön.
Miksi tätä vihreää kasvishirviötä pitää aina säännöllisin väliajoin kaupasta kotiin raahata? Kyselen usein itseltäni. Joskus hassuttelen keksimällä siihen omasta mielestäni hyviä ja kivoja vastauksia:
”Koska lapset rakastaa sitä yli kaiken…” tai
”No siksi kun sun silmistä näkee että kaliumtasot on selkeästi laskussa…” tai
”Sä oot Marko fitnesskissa ja niiden kuuluu syödä noita…” tai
”Se sopii tosi hyvin yhteen tuon ostamasi Rieslingin kanssa…”
Kaikki väärin. Mutta toimivia. Ja pystyn uskottelemaan itselleni että noissa vastauksissa voi olla totuuden siementä. No eihän niissä siis oikeasti ole. Syy miksi ostan tuota nuppupäätä kotiimme, löytyy hyvinkin suuresti terveysväittämistä. Joihin uskon sokeasti, lähteestä riippumatta.
Jos joku sanoo Vauva.fi foorumilla että parsakaali on terveellisintä ruokaa mitä ikinä on keksitty, raahaan sitä seuraavana päivänä kolme kassillista kotiin. Sitten alan miettiä että mitähän kaikkea näistä voisi tehdä. Syönkö raakana vai keitänkö? Kyllästänkö juustolla vai paistanko uunissa? Höyrytänkö, liekitänkö vai soseutanko keitoksi? Syötänkö yläkerran isännän gerbiilille vai heitänkö roskiin?
Siinä sitten parsakaalivuoren keskellä maistellaan ja ollaan niin perkeleen terveitä. Anteeksi kirosana. Heti tulee niin fressi olo ja tunnen kuinka kaikki taudit, bakteerit ja virukset juoksevat karkuun. Ja tätä ilosanomaa levitän suu vaahdossa jokaiselle vastaantulijalle. Joskus kun menee yli, pukeudun parsakaalipukuun ja osoitan mieltäni parvekkeella kun minua ei kuunnella. Siinä sitten illalla kömmin peiton alle puputtamaan kaalin nuppua ja kiroamaan tyhmiä ihmisiä ja maailmaa. Kun ei ajatella. Omaa parasta. Nii!
Noh, ettei nyt mene ihan läskiksi tämäkin teksti niin otetaan pari kappaletta niitä oikeita syitä sekä tutkittua faktaa. Terveysväittämiä kyllä löytyy. Runsas määrä esim C-vitamiinia, kalsiumia, magnesiumia, fosforia sekä kalsiumia. Myös A ja K-vitamiinia, rautaa sekä foolihappoa. Kaupan päälle vielä aimoannos kuitua, seleeniä ja luteiinia. Tärkeitä asioita jotka vaikuttavat ihmiskehoon omalla tavallaan. Vitamiineja sekä elektrolyyttejä.
Kerrotaan että parsakaalin ainesosat pystyvät parantamaan ihmisen vastustuskykyä huomattavasti, koska vaikuttavat suoliston hyvinvointiin. Ihan oikeat lääkäritkin ovat näin tienneet kertoa ja tutkimustulokset vahvistavat. Enkuksi lisää. Joissain artikkeleissa nostettu esiin määriäkin, ja se televisiostakin tuttu ”Puoli kiloa päivässä” varmasti auttaa jo kivasti.
Ai syönkö itse noin paljon? No en.
Mutta aina silloin tällöin sitä lautaselle eksyy. Muutaman kerran viikossa, ja erilaisissa muodoissaan. Tämän reseptin Superhelppo Parsakaalikeitto on noussut yhdeksi suosikiksi.
Toinen syy varmasti löytyy juurikin siitä mausta jota alkuun saatoin vähän negatiiviseen sävyyn arvostella. Se vihreä maku alkaa olemaan jollain sairaalla tavalla jo vähän miellyttävä. Omanlaisensa.
Olen ottanut kyseisen kaalin ruokavalioomme, tai lähinnä omaani korvatakseni niitä turhia höttöhiilihydraatteja joihin oli yhdessä vaiheessa elämää suurehko kammo. Silloin ketoiltiin, nyt ei enää. Ruokavalio koostuu monipuolisesta terveellisestä ruoasta ja kasviksia kulutetaan paljon.
Parsakaali yksi niistä kulutetuimmista. Ja omaan suuhun höyrytettynä ehkä paras. Lapsetkin ihan oikeasti joskus tykkäävät (tai ainakin syövät), eivätkä enää irvistele niin isosti. Eikä tuo vihernuppu vieläkään kaikkialla sydämiä hirveästi sulata, mutta toimii kyllä terveellisenä lisukkeena lähes aterialla kuin aterialla 🙂
XXXXX
Marko
Ainekset
- 2 pientä parsakaalta (kaalia) tai yksi iso
- 1 iso sipuli
- 2-3 kynttä valkosipulia
- 3 rkl kasvisfondia
- 8 dl vettä
- 1 rkl hunajaa
- 150g (1prk) Creme Fraichea
- tilkka voita tai öljyä
Valmistusohjeet
- Pilko parsakaalit pienemmiksi nupuiksi. Varsiakin voi jättää jos tykkää 🙂
- Hienonna sipuli sekä valkosipuli
- Ota sopiva kattila ja lisää kattilaan voi/öljy.
- Lisää kattilaan sipulit sekä valkosipulit ja paista niitä pieni hetki.
- Lisää vesi sekä kasvisfondi.
- Kun vesi kiehuu, laita parsakaalit sekaan.
- Keitä soppaa kannen alla n.15 min kunnes ovat sopivan pehmeitä.
- Sekoittele sekaan Creme Fraiche sekä hunaja.
- Suolaa ja muita mausteita voi lisätä oman maun mukaan, mutta ei välttämättä tarvitse.
- Ota kattila liedeltä ja surauttele sauvasekoittimella samettisen sileäksi.
- Anna jäähtyä hetki ja nostele kauhalla lautaselle.
- Creme Fraichea pinnalle ja koristele vaikka parilla pienellä parsakaalin nupulla.
Vink vink
Tätäkin keittoa voi twistata erilaisilla kasviksilla mitä sattuu kaapista löytymään. Perunaa, bataattia, porkkanaa, yrttejä ym. Chilillä saa myös kivasti pientä potkua soppaan 🙂