Gluteeniton Kinderkakku

by Marko
204 katselukertaa

Pääsiäinen. Tuo jokakeväinen ihana juhla kaikkine upeine perinteineen. Pirteän keltainen pitkä viikonloppu, jolloin koristellut oksat pajunkissoineen, rairuohot, puput, tiput, mämmit, pashat, kukot, noidat, narsissit sekä muut pääsiäisasiat valtaavat kotimme, mielemme ja sielumme. Unohdin kirjoittaa suklaa. Joten kirjoitan sen nyt. Eli suklaa ja varsinkin suklaamunat. Pääsiäismunat. Joiden nauttiminen kuuluu jokaisen ihmisen pääsiäisperinteisiin, vaikkei pääsiäistä muuten viettäisikään.

Olen joskus antanut itseni miettiä että miksi juuri suklaamunat on se juttu. Ja pupu. Joka ne suklaamunat munii. Tai kukko. Tai noita. Mistä nämä jutut kumpuavat ja miksi juuri pääsiäisenä kuuluu nautiskella näitä suklaaherkkuja ihan luvalla ja reilusti. Tietysti piti yrittää ottaa asiasta selvää jotta voisin hyvällä omalla tunnolla valehdella myös lapsilleni näitä tarinoita joita sitten perinteinä pidetään ja juhlitaan.

Ja ennen kuin päästään yhtään pidemmälle, niin haluan painottaa että tämä teksti, kuten kaikki muutkin sivuston tekstit on kirjoitettu pienisuuri pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla. Eikä ole tarkoituksena loukata ketään eikä mitään. Rakastamme perinteitä sekä juhlia, ja niitä toteutamme parhaamme mukaan. Joskus omalla tavallamme mutta kuitenkin. Peace!

Mutta niin. Munat ja puput. Varsinki lapsilla ja lapsenmielisillä se päällimmäinen asia, kun puhutaan pääsiäisestä. Miksi munat? Miksi puput? Söikö Jeesus viimeisellä ateriallaan munia? Suklaata? Pupuja? Ei tainnut… Tähän löytyy muutamia erilaisia tarinoita eri lähteistä, mutta yksi tarina kertoo pupujen liittyvän vahvasti anglosaksiseen hedelmällisyyden jumalattareen, Ostaraan. Josta myös englanninkielinen, pääsiäistä tarkoittava sana ”easter” olisi nokkelana väännelty.

Jumalattaren uskottiin vierailevan maan päällä jäniksen muodossa keväisin, ja munivan palvojilleen värillisiä munia hedelmällisyyden symbolina. Tämä johtuu siitä että jänis on tunnettu poikkeuksellisen nopeasta lisääntymissyklistä. 

Kun taas munat. Munaan sisältyy uusi elämä – hedelmällisyys, syntyminen ja jälleensyntyminen. Symboloi osuvasti Jeesuksen ylösnousemista sekä kalliohautaa. Munasta kuoriutuva keltainen (joissain tarinoissa myös keltuainen) tipu symboloi munan tavoin kevättä syntymän, kasvun ja uuden elämän vuodenaikana. Näin. Joko riittää uskonto? Ja myytit? Miten tämäkin liittyy gluteenittomuuteen? Hmmm.. Karkasiko taas kerran aiheesta? No kyllä. Ja ei.

Noh, suklaamunat ja joku tarina niiden taustalla kuuluvat kuitenkin olennaisesti pääsiäiseen ja miksi munia alettiin valmistamaan suklaasta? Ehkä se oli hyvä idea jo 1600-luvulla Keski- ja Etelä-Euroopassa, josta tämä perinne juontaa eräiden lähteiden mukaan juurensa. Tosin tähänkin asiaan saattaisi löytyä tarkennusta herra Karl Fazerilta tai hänen päiväkirjoistaan.

Tarinan mukaan herra Fazer sai vaikutteita suklaamunaan työmatkoillaan Saksassa, ja näistä aivoituksista syntyi Mignon-muna, joita valmistettiin ahkerasti Venäjän tsaariperheelle. Tämä kaikki siis 1800 ja 1900-luvun taitteessa. Maitosuklaan yleistyessä, sekä muottitekniikan tultua tehtaisiin, alettiin valmistaa onttoja munia joiden sisään sai näppärästi piilotettua pieniä yllätyksiä.

Näistä päästäänkin pienellä aasinsillalla taas aiheeseen ja tämän reseptin nimeen. Kinderiin.  Kentien maailman suosituin ja myydyin yllätysmuna. Kaikki ovat maistaneet ja yllätysleluja sormenpäät rakkuloilla askarrelleet. 90-luvulla lapsuutensa viettäneet varmasti vielä muistavat nuo kaikki hahmot joita keräiltiin ja kavereiden kanssa vaihdeltiin. Pikkusammakot, hipot ja kilpikonnat. Oi niitä aikoja…

Kaupassakin vihannespuntarin kautta painavimmat munat matkaan ja kassalle. Enää ei puntarit auta, kun ”lelut” palapelejä tai keksintöjä joille ei kukaan keksi käyttöä. No ei. Hyviä ovat edelleen ja maistuu vauvasta vaariin. Ansaitusti ovat kyllä vakiinnuttaneet paikkansa myös meidän suomalaisten makuhermoissa sekä pääsiäisen vietossa.

Muistan kyllä vielä elävästi kun omassa lapsuudessa pääsiäisperinteitä ajettiin sisään. Hattua sängyn alla. Kukkoja, pupuja tai mitä vaan pehmo-olentoa sinne myssyyn sitten laitettiinkaan, jotta munasaalis olisi taattu. Itse käytin varsin hyväksi havaittua, rakasta Mogwi-leluani (Gremlins-elokuvasta tuttu Gizmo). Kindereitä toivottiin ja usein niitä myös saatiin. Meillä kotona pääsiäisperinteisiin kuului myös ”potpotus”, jonka avulla pääsiäismunia oli mahdollista saada siinä päivänmittaan lisää.

Se tapahtui niin että otettiin se myssy tai pipo, laitettiin se oma pupu tai olento, Gremlini sinne sisään ja sitten ”potpotettiin”. Kovaan ääneen piti tämä tehdä, eli lausua mantraa ”potpotpotpotpot”. Mistä lie vanhempamme tämän olivat keksineet, mutta se toimi. Usein myssyyn ilmestyi pääsiäismuna tai pari. Jopa Kinder. Joskus kun sillä ”potpotus-olennolla” oli jo iltapäivästä pylly kipeä, saattoi tulla vain pari pientä pääsiäisrae-karkkia tai joku Röllimuna. 

Kerran venähti oma lankalauantai mopoiässä vähän pitkäksi, ja tulin kotiin lähempänä keskiyötä. Myssy ja gremlini sängyn alle, ja itse petiin. Varmaan siinä pyörivät mopedin viritysasiat tai muut teinipojan ajatukset liikaa päässä, ja uni oli hieman tiukemmassa. Juuri kun olin saamassa unta, kuului huoneeni ovelta askelia, tumma hahmo sekä käkätystä (sellaista noita imitaatiota).

Rakas äitini oli vetänyt ”noitahuivin” päähänsä ja parin viinilasin jälkeen oli tullut kuulemma auttamaan pääsiäispupua, pussillinen Kindereitä ja muita namusia kädessään.

Kyseinen episodi jäi mietityttämään ja vaivaamaan. Tutkin asiaa ja pikkuhiljaa julma huijaus alkoi paljastua ja saamaan valtavia mittasuhteita. Kaikki mihin oltiin sokeasti uskottu ja luotettu, kaatui siinä rytäkässä ja usko meni pääsiäiseen. ”Potpotus”-huijauksen paljastuminen oli pahin. En saattanut uskoa että rakas pehmo-Mogwinikin petti minut näin julmasti.

Jouduin kyseenalaistamaan kaiken. Joulupukin sekä nukkumatin. Miten tästä eteenpäin? Vaikeita aikoja, mutta jotenkin tästä toivuttiin ja päästiin jaloilleen. Näistä julmuuksista huolimatta pystyn nykyään kertomaan tätäkin tarinaa ilman että siitä syntyy sen suurempaa mielipahaa. Vaikka vaikeaa se aluksi olikin. Onneksi on perinteitä. Ja omat lapset kenelle näitä hauskoja perinteitä voi jakaa ja opettaa. Kinderin voittokulku jatkuu myös, kuten tämän kakun. Vaikka siinä menikin pieleen kaikki! 🙂

Ja mitkäkö kaikki? Noh, jos ohjeessa lukee vispikerma, niin kannattaa ostaa vispikermaa. Ei kuohukermaa. Niillä kun ilmeisesti hieman erilaiset vaahtoutumisominaisuudet. Myös vaahdon ”kestävyydessä” vispikerma parempi.

Toinen aavistuksen pieleen mennyt arviointi oli tarjoilulautasen koko. Kuorrutettakin tuli kenties vähän liikaa, ja sitä valui aikas reippaasti sinne tänne.

Kolmas huomioitava seikka liittyi myös kuorrutteeseen, eli lämpötila kun sitä alkaa kippailemaan kakun päälle. Meillä se oli liian lämmintä ja kakku meinasi sulaa käsiin. Tässä kohdassa se kerman vääryys näkyi selkeiten, eli vispikerma olisi ehkä voinut kestää paremmin. Mutta. Saatiin kakku aikaan. Pelastettua mitä pystyttiin ja syötyä mitä jaksettiin. Loput syötettiin kavereille ja sukulaisille.

Maistui, vaikka tyttäreni olikin sitä mieltä ettei kakku maistu Kinderille. ”Miksi sitä sanotaan kinder-kakuksi jos se ei maistu sille?” Noh, miksi Pingviinijäätelöä kutsutaan Pingviinijäätelöksi vaikka se ei maistu pingviinille? Vastaus riitti 🙂

Alkuperäinen resepti Kinuskikissan reseptikirjasta.

XXXXX

Marko

GLUTEENITON KINDERKAKKU

Pääsiäinen. Tuo jokakeväinen ihana juhla kaikkine upeine perinteineen. Pirteän keltainen pitkä viikonloppu, jolloin koristellut oksat pajunkissoineen, rairuohot, puput, tiput, mämmit, pashat, kukot,… Jälkiruoka gluteeniton, kinder, kinderkakku, gluteeniton leivonta, European Tulosta resepti
Annoksia: 10 Esivalmistelu: Kokkailuaika:
Nutrition facts: 200 calories 20 grams fat
Arvostelu 5.0/5
( 1 Arvostelua )

Ainekset

Pohja:

  • 200g Coooky kaakao-vaniljatäytekeksejä
  • 75g Voita

Täytevaahto:

  • 7dl Vispikermaa
  • 300g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia hyvä)
  • ½ tl vaniljajauhetta

Tumma suklaatäyte:

  • ½ täytevaahdosta
  • 250g maitosuklaata tai tummempaa suklaata (Fazerin sininen hyvä)

Valkoinen suklaatäyte:

  • ½ täytevaahdosta
  • 250g valkosuklaata (Panda hyvä)

Kuorrute:

  • 1dl kuohukermaa
  • 200g maitosuklaata

Koristeet:

  • Kinder-suklaamunia sekä -patukoita + oman mielen mukaan kaikkia suklaa-asioita ja esineitä.

Valmistusohjeet

  1. Ota suklaakeksit paketista ja murskaa ne täytteineen päivineen joko tehosekoittimessa tai isommassa minigrip-pussissa.
  2. Sulata voi kattilassa tai mikrossa. Pyyhi mikron katto ja seinät kun voita pärskähtelee pitkin poikin. Tämän jälkeen yhdistä sula keksimurskaan jonka olet siirtänyt vaikka kulhoon. Sekoittele.
  3. Ota kaapin perältä irtopohjavuoka (24cm) ja halutessasi voitele reunat/seinämät, tai käytä kalvoa jotta irtoaminen sujuu kivasti.
  4. Painele keksivoi-yhdistelmä vuoan pohjalle ja taputtele tasaiseksi.
  5. Suurehko kulho käyttöön ja vatkaile vispikerma vaahdoksi. 
  6. Pyyhi tässä välissä keittiön kaapit, seinät ja katto kermaroiskeista. (voi tehdä myöhemminkin)
  7. Sekoita kermavaahdon joukkoon tuorejuusto sekä vaniljajauhe.
  8. Lisää kulhoja käyttöön ja jaa vaahtoseos kahteen yhtä suureen osaan. Ja nämä osat niihin kulhoihin.
  9. Syö pari palaa suklaata tässä kohtaa.
  10. Sulata paloiteltu maitosuklaa/tummempi suklaa vesihauteessa juoksevaksi. (mikroakin saa käyttää jos tykkää)
  11. Lisää sula suklaa toisen vaahtopuolikkaan joukkoon ja sekoita vatkaimella nätiksi.
  12. Levitä tämä vatkattu seos irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja sivele pinta tasaiseksi.
  13. Laita vuoka jääkaappiin ja anna sen levätä siellä vaikka tunti. Tai pidempäänkin jotta jähmettyy kunnolla.
  14. Paloittele valkosuklaat ja tarkista maku syömällä pari palaa.
  15. Ota loput valkosuklaat ja sulata ne myös juoksevaksi vesihauteessa tai mikrossa. 
  16. Sekoita valkosuklaasula siihen toiseen vaahtoon samalla tavalla kuin tummemman seoksen kanssa. 
  17. Ota irtopohjavuoka jääkaapista ja levitä valkosuklaavaahto jähmeissään olevan tummasuklaavaahdon päälle. 
  18. Tasoittele pinta ja siirrä vuoka jääkaappiin jossa sen on hyvä huilata muutaman tunnin tai seuraavaan päivään.
  19. Kun kakkunen on hyvin jähmettynyt, voi vuoan reunat irroittaa ja siirtää kakun tarjoilulautaselle.
  20. Kattila tulille ja kuohukermat sinneniinää. Kuumenna varovasti, mutta älä kiehuvaksi.
  21. Kattila pois liedeltä ja maitosuklaat sekaan. Sekoittele kunnes suklaa on kunnolla sulanut ja kuorrute tasaisen kaunista.
  22. Anna hetken jäähtyä jottei käy kuten meillä.
  23. Kaada kuorrute kakun päälle. Keskelle. Jos tuntuu että kuorrutetta on reilusti niin kaato voi olla hallittu ja kuorrutetta voi myös hieman ohjailla lastalla.
  24. Todennäköisesti kuorrutetta valuu reunojen yli ja se on ok. Anna mennä. Kunhan tarjoilulautanen on tarpeeksi suuri niin ylimenevät suklaat ei haittaa. (meillä ei ollut)
  25. Nosta jääkaappiin jähmettymään.
  26. Kun kuorrute on jähmettynyt, voit koristella kakun. Tässä ei ole oikeaa eikä väärää tapaa 🙂 
  • VISPIKERMA. Täytevaahtoon. VISPI. Ei kuohu..
  • Vaikkei kakussa ole liivatetta, se jähmettyy kyllä oikein hyvin.
  • Vesihaudesulattelussa kannattaa olla varovainen ettei vettä pääse suklaan sekaan. 
  • Tarjoilulautasen koko. Tämä asia hyvä huomioida ennen kuorrutteen kaatamista.
  • Kun kuorrutetta kaataa päälle, kannattaa huomioida ettei kuorrute ole liian kuumaa. 

 

Vink vink

Nuo edellä mainitut asiat opittiin tässä "matkan varrella" ja listasin ne jos jotain muutakin mietityttää. Kaikesta huolimatta kakku saatiin pelastettua syötäväksi ja oli oikein maukas. Niin maukas että yksi pala riittää tyydyttämään suklaahimon vuodeksi 🙂 Ehkä.

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit

Saattaisit ehkä pitää myös näistä

Maksimoidaksemme nettiselailunautintosi, tämäkin verkkopalvelu käyttää evästeitä. Toistaiseksi emme tee niillä oikein mitään. Hyväksy Lue lisää