Kukamikä?

Moikka!

Se miten olet päätynyt lukemaan tätä tekstiä, on minulle ainakin tätä kirjoittaessani suuri arvoitus. Ehkä tykkäät ruoasta ja törmäsit somessa jaettuun reseptiin? Kenties tunnetaan ja olen sulle tohkeissani ja suu vaahdossa kertonut tästä sivustosta? Voi toki olla myös mahdollista että hakukoneoptimointitaitoni ovatkin luultua paremmat, ja päädyit Googlen kautta jollain kivalla hakusanalla? Taiiiii sinulla tai läheiselläsi on gluteenin kanssa ongelmia, ehkä jopa keliakia? Ja parin mutkan kautta olet nyt siinä. Tai jos tätä tekstiä ei koskaan lue kukaan muu kuin Äiti, niin moikka mami! Rakastan sua <3

Yhtä kaikki. Sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä miten ja mistä tänne eksyit. Kiva että eksyit. Toivon suuresti että se eksyminen ei mene ihan hukkaan, vaan mahdollisesti löydät jotain joka tuo päivääsi tai elämääsi jotain hyvää. Oli se sitten kiva resepti jota olisi mukava kokeilla. Tai kuva jota ihastella. Joku älyvapaa tarina joka sai sinut hymyilemään, tai vaikka ihan vaan minä. Mulle saa hymyillä. Ja nauraa. Teen sitä päivittäin itsekkin. Nauran itselleni. 

Mietin että kirjoitanko tähän mitään tarinaa taustasta, mutta kuten jo saatat huomata kirjoitin. Yritän pitää tämän tekstin järkevän pituisena ja pysyä asiassa. Vaikeaa joskus. Monesti lähtee ns. lapasesta ja tulee kirjoitettua asioita jotka eivät kaiken järjen mukaan kuulu mihinkään. Tai ainakaan Gluteenitonta Elämää-sivustolle. Mutta sitten taas toisaalta herää ajatus että miksei kuuluisi? Se olen minä. Se on minua. Meitä. Miksi yrittäisin kirjoittaa asioita jotka eivät tunnu luontevilta? Tai jättäisin kirjoittamatta kun joku saattaa ajatella siitä huonoa. Niin. Suuria kysymyksiä.

Siksi kirjoitan. Välillä pyyhin pois ja sitten kirjoitan uudelleen. Taas pyyhin ja kirjoitan lisää. Koska se on mun tapani. Tuoda ajatuksia esiin, ja purkaa jotain mikä juuri sillä hetkellä haluaa ulos. Jos se kirjoittaminen on se tapa, niin hyvä. 

*****

Tämä sivusto on muutakin kuin älyvapaata tekstiä ja mun tajunnan virtaa. Toivon ainakin. Idea on hautonut jo pitkään omasta ruokablogista. Ja miksikö? Miksi kukaan saa siitä kiksejä että kirjoittaa reseptejä ja nappailee ruokakuvia? En osaa vastata. Mä vaan saan.

Vuosi 2018 oli henkilökohtaisessa elämässä suuri henkisen kasvun vuosi. Silloin otin itselleni muutamia tavoitteita ja asetin haasteita. Itse itselleni. Koska tykkään laittaa ruokaa ja ennakkoluulottomasti kokeilla uusia asioita, yksi haasteista liittyi ruokaan. Ja ruoanlaittoon. Uuden oppimiseen ja uusien asioiden kokeiluun. 50 uutta ruokaa vuodessa, joita en ole koskaan ennen itse valmistanut. Iisiä ajattelin. Yksi ruoka viikossa ja done…

Haaste alkoi tosi mukavasti. Innolla etsin uusia juttuja ja testattavia ruokia. Paljon hittejä joita olemme valmistaneet senkin jälkeen. Muutamia huteja joita emme koskaan tule enää tekemään. Paljon uutta oppia ja makukokemuksia. Haaste meni maaliin uuden vuoden aattona 2018. Pääasia että meni. Otin usein annoksista myös kuvia ja jaoin somessa. Lähinnä muistaakseni ne vielä jatkossa. Paljon tuli palautetta ja ohjeita kyseltiin. Niitä myös lähettelin parhaani mukaan. Silloin jo muutamia kertoja ehdotettiin että tee blogi. Ruokablogi. Asia jäi hautumaan ja ehkä jopa vähän unohtui. Kunnes jostain uusi kipinä syttyi ja päätin tehdä tämän. Nyt tai ei koskaan.

*****

Valokuvaus on myös asia joka kiehtonut suuresti jo pitkään. On kausia että tulee räpsittyä kuvia kaikesta ja koko ajan. Lapset ns. tulilinjalla usein mutta kivasti jo tottuneet. Ruoka toinen mistä mukava ottaa kauniita kuvia. Tai ainakin yrittää. Ja kun mukaan kuvioihin tuli gluteenittomuus, oli homma paketissa.

Kaikki sivustolla julkaistut reseptit tulevat olemaan gluteenittomia ja kuviin kiva panostaa. Koska kyseinen elämäntapa on arjessamme läsnä ihan 24/7, tuntui näiden asioiden yhdistäminen kovin luontevalta ajatukselta. Luonnollisesti tässä sivustoa rakennellessa alkaa ajatukset lentämään ja ideat paisuvat. ”Mitä jos…?” kuulen päässäni kysymyksen ja kohta ollaankin jo kehittelemässä ties mitä ominaisuuksia mukaan. Jarrua Marko jarrua. Ensin opetellaan kävelemään, ja sitten vasta juoksemaan. Kaikelle on aikansa. Jos on. Aina ei ole.

Keliakia yleistyy maailmalla jatkuvasti. Mitä enemmin testataan, sitä enemmin diagnosoidaan. Yleistymään päin on myös allergiat sekä muut vaivat joita viljat tai gluteeni aiheuttaa. Tällä sivustolla tulen varmasti jakamaan tietoa uusista tutkimuksista sekä tarpeellista infoa gluteenittomuuteen liittyen. Menemättä kuitenkaan liian syvälle ja fokuksen säilyttäen. Mikäli näistä resepteistä, kirjoituksista ja muusta höpinästä on apua edes yhdelle ihmiselle, olen onnistunut. Ainakin tyttäreni voi joskus muutaman vuoden kuluttua käydä lueskelemassa että mitä kaikkea se iskä sinne on oikein sekoillut. Ja reseptejä. Ruokaohjeita. Mitä vaan.

Koska elämä on kiva paikka olla ja yrittää, en halua myöskään tästä sivustosta liian vakavaa ryppyotsaista reseptiarkistoa. Se ei kuvaisi minua tai tapaani jolla haluan elää. Tai tapaa jolla haluan lapset kasvattaa. Tehdään hyvää ruokaa. Hymyillään, pelleillään, kikkaillaan. Nauretaan, hassutellaan ja välillä vähän hölmöilläänkin. Kuitenkin vakavoidutaan kun on sen aika ja paikka. Tätä kaikkea on sivusto, jonne olet eksynyt. Gluteenitonta Elämää.

XXXXX

Marko