Gluteeniton Kylmäsavulohipasta

Pasta – Tuo länsimaisen ruokavalion kulmakivi. Italialainen taidonnäyte, jolle ei löydy vertaistaan, vaikka kuinka historian kirjoja kaivelisi. Ympäri maailman tunnettu elintarvikkeiden ylijumala, joka maistuu isoille ja pienille. Pasta.

Miten niinkin yksinkertaisesta asiasta saa väännettyä niin paljon erilaisia herkkuja? Tuskin on mitään yhtä monipuolista elintarviketta edes olemassa kuin pasta eri muodoissaan. Voin olla väärässäkin, ja todennäköisesti olenkin. Mutta pointtina siis tämä. Jauhoja, vettä ja hieman sorminäppäryyttä. Saattaa pastan valmistus joskus vaatia muutakin mutta yksinkertaisuudessaan noin.

Kaikennäköisiä ja kokoisia. Muotoisia. Myös makuisia. On pitkää ja pätkää. Ohutta nauhaa ja paksumpaa. Putkia ja perhosia. Renkaita, kirjaimia, kotiloita, simpukoita, rusetteja, kiemuroita, kikkeleitä, tyynyjä ja levyjä. Mitä vaan. Kaikissa sateenkaaren väreissä. Tuoreena ja kuivana. Jännä.

Entäpä valmistus ruoaksi asti sitten? Jos omistaa hellan, kattilan ja vettä, niin on pastanvalmistuksessa jo aika pitkällä. Vesi kiehumaan, pastat kattilaan ja x-minuuttia ja done. Eikun syömään. Tämän kaiken kruunaa vielä kyseisen raaka-aineksen edullisuus. Eurolla saa sen 10 pussia ja sillä määrällä makaronia ruokkii pienen valtion.

Noniin. Onhan se semmoinen. Mutta jos nyt puhutaan taas hetki asiaa ja palataan noihin historian kirjoihin vaikka ekana, mitä tuossa ylhäällä jo muutamalla sanalla sivuttiin. Kaikki asioista perillä olevat kotigastronomit varmaan jo löysivätkin kirjoitetusta pienen virheen. Nimittäin…

Eipä ole pasta italiaanojen keksintöjä sitten ollenkaan. Internetin pastafoorumeilla asiasta kovasti kiistellään ja useammasta lähteestä olen antanut itseni lukea, että pastan olisivatkin keksineet kiinalaiset jo joskus 4000 vuotta sitten. Tietenkin. Kukapa muukaan tämän olisi voinut keksiä. Made in China. Se että oliko se silloin pastaa vai ei, voidaan vain arvailla. Jotkut mutkat vievät pastan Arabiaan tai Egyptiin, jotkut Eurooppaan.

Erilaisia teorioita asiasta löytyy, kun penkoo pastaa vähän syvemmin. Yksi yleisesti kerrottu tarina on, että eräs Venetsialainen kauppias ja tutkimusmatkailija, veijari nimeltä Marco Polo olisi tuonut pastaa Kiinasta mukanaan, kun hän palasi löytöretkeltään takaisin Italiaan. Tämä tapahtui jotakuinkin 1200-luvun lopulla. Onko tämä totta vai ei, en tiedä. Mieluusti voisin kunnian hänelle asiasta antaa, mutta minulla ei asiaan ole valtuuksia. Kuten ei moneen muuhunkaan asiaan. Harmihan se on. Myönnän.

Jokunen vuosi tuossa välissäkin on. Tarkkoja vuosia tai pysähdyspaikkoja ei kukaan osaa kertoa. Eikä tarvitsekaan. Niin kauan hyvä kunhan ei ruotsalaiset vie tästäkin kunniaa. Kuten yrittivät mokkapalojen kanssa.

1300-luvulla pasta kuitenkin oli jo valloittanut italialaisten sydämet, ja sitä pidettiin arvokkaana tuotteena. Pastan ravintosisältö oli mieleen, täyttävää ruokaa pienellä vaivalla. Raaka-ainetta eli vehnää (durumvehnä) oli hyvin saatavilla ja tuotteen pitkä säilyvyys hyvä. Ei siis ole ihme, että pastan ystäviä syntyi kuin sieniä sateella. Kauppalaivat roudasivat tätä herkkua sitten eessuntaassun ja pastan maailmanvalloitus oli alkanut.

Vuosia kuluu ja pasta löytää uusia ystäviä ympäri maailman. Erään tarinan mukaan ensimmäiset pastalaivat ajelehtivat maihin täällä Pohjolassa siinä 1600-luvun lopulla. Suomeen oli tilattu, mutta Ruotsiin päätyivät. Eksyivät kuulemma sumussa. Naapurissa kuningas takavarikoi pastalastin, ja herkutteli itsensä kipeäksi. Oikein.

”Kotimaassaan” Italiassa tuote herätti edelleen kiinnostusta sen verran paljon, että alettiin kehittelemään erilaisia vempeleitä pastan muotoiluun. Ensimmäisiä pastapuristimia tiedetään käytettäneen joskus 1700-luvun tienoilla. Laitteet nopeuttivat ja helpottivat pastamassan käsittelyä sen verran paljon, että koneiden kokoa kasvatettiin tämän tästä. Teollinen pastanvalmistus oli syntynyt. 1800-luvun Italiaan sijoittuvat nämä vekottimet, ja kun joku nokkela keksi yhdistää pastaan tomaattikastikkeen, sai pastan valmistus vielä lisää buustia.

Suomessa ensimmäiset merkit makaronin mässäilystä löytyvät 1890-luvulta, mutta täälläkin kyseinen tuote yleistyi räjähdysmäisesti, kun vehnän viljely Suomessa kasvoi, ja kotimaiset tuottajat alkoivat valmistaa makaronia. Suomen ensimmäinen makaronia valmistava tehdas perustettiin Ähtärin seudulle 1895. Karl Fazer (tuttu setä myös Kinderkakku-höpinästä) otti pastasta bisnesnenäänsä vainun, ja perusti oman tehtaan Helsinkiin vuonna 1904.

Ja ettei ihan vallan unohdeta taas amerikanmaata, niin on tähän väliin hyvä tarinoida versio, kuinka kunnia makaronin keksimisestä meneekin jenkeille. Italian siirtolaiset veivät amerikkoihin ensin laivalasteittain kuivapastaa, myöhemmin pastakoneita. Tuotanto sai kansainvälistä tunnettavuutta. Amerikkalaiset kuitenkin suhtautuivat italialaiseen ruokaan hieman epäluuloisesti, niin kehitettiin suunnitelma ja tarina, jonka mukaan makaronin keksivätkin amerikkalaiset. Johan alkoi maistumaan.

Alun perin piti pitää tämäkin teksti lyhyenä ja yrittää kirjoitella pääpiirteittäin pastahistorian tärkeimpiä virstanpylväitä, mutta… Eihän siitä mitään tullut vaan vielä vähän olisi tekstiä tulossa. PS. resepti löytyy jo alhaalta, jos alkaa pastanjauhanta jo riittämään.

Kävin tässä kohtaa saunassa, ja ilmeisesti lämpö (tai ne pari viilentävää saunajuomaa) saivat aikaan pienen oikosulun, kun en nyt yhtään muista mitä piti seuraavaksi kirjoittaa. Mitä puuttuu? Niin. Aivan. Pasta tänään. Nykypäivänä.

Tai itseasiassa ennen sitä pari välivaihetta, jotka saattavat kiinnostaa. No eihän nämä informaatiot oikeasti ketään voi kiinnostaa, mutta kirjoitan silti. Parin saunasiman voimalla. Koska. Rakastan pastaa ja se ansaitsee huomiota. Lainaan tämän seuraavan suoraan K-ruoka.fi sivuilta, koska nämä olivat niin kivasti sinne kirjoiteltu. Suora kopio siis…

• 1960-luku: Makaroni maistuu erityisesti makaronilaatikossa. Ketsuppi on eksoottinen uutuus. Maitoon tehtyä makaronivelliä moni ei muistele hyvällä.
• 1970-luku: Vielä vuosikymmenen alussa Suomessa oli vain kahta makaronimallia, putkimaista ja sarvimakaronia. Vuosikymmenen loppupuolella rantautui spagetti.
• 1980-luku: Makaroni vaihtuu sanaksi pasta ja saa uusia muotoja: penne, tagliatelli, tortellini, rigatoni.
• 1990-luku: Lasagne on suosittu vieras- ja sunnuntairuoka.
• 2000-luku: Pasta on arkipäivää. Nuoriso ei halua syödä perunaa, kun pastakin on keksitty. Nuudelien voittokulku alkaa. Spagetti ja jauhelihakastike on Suomen suosituin ruoka.
• 2010-luku: Tuorepasta nousee kuivapastan rinnalle. Arkinen pasta puhuttaa vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi avokadopasta-kohun aikaan.
• 2020-luku: Pastan voittokulku on jatkunut, vaikkakin kaiken maailman ketopäät ovatkin pastaa tuominneet sen suurien hiilihydraattipitoisuuksien ja epäterveellisyyden takia. Kyllähän se pitää paikkansa, että pasta sisältää keskimäärin 60-70g hiilihydraatteja per 100g, mutta en mene sen enempää tässä pastan terveysväittämiin. Siitä joku voi kirjoittaa ihan oman postauksen. Tai kirjan. Tai runon. Ihan mitä vaan. (tämä viimeinen decade oli ihan omasta kynästä) Oisko uskonut?

*****

Aika jännästi tällä pienellä alustuksella ollaan päästy nyt sitten viimeinkin siihen kohtaa tätä postausta, kun on tullut aika esitellä resepti jota kaikki ovat jo kuumeisesti odottaneet. Moni varmaan miettinyt että ”lopeta nyt se höpinä, ja kerro se resepti” Ähh. Ei vielä jaksa, vaikka tuolla alhaalla se on ollut jo hyvän aikaa.

Muistan kuinka perheemme gluteenittoman elämän alkutaipaleella pohdin erilaisia vaihtoehtoja, juurikin pastaruoille. Olin kuullut gluteenittoman pastan olevan aikamoista shaibaa, ja tietenkin uskoin kaiken lukemani ja kuulemani. No en tietenkään uskonut. Vaan haluan aina muodostaa itse mielipiteeni. Makuasioita monesti nämä ja kaikilla ei toimi samat asiat.

Saatoin ostaa kaupasta 6 erilaista pussia pastajuttuja, ja keitellä niitä ihan vaan testimielessä. Ja maistella. Halusin löytää sen meidän suosikin, ja pastaperheen (brändin) johon voi luottaa. Kaikkia peruskaupoista löytyneitä pastamerkkejä ollaan kokeiltu. Ja se oma suosikki on löytynyt. Tämä ei ole millään lailla maksettu mainos, mutta Rummo Pasta. Ahhhh! Se saattoi olla rakkautta ensisilm..maistamisella. Niin hyvää. Rummolla menty aina kun pastaruokia tehty, tosin välillä testailtu muitakin. Ja taas palattu Rummoon.

Tässä reseptissä käytetty Rummon spagettia joka toimii täydellisesti. Jos ei tietäisi gluteenittomaksi niin ei mistään arvaisi. Niin hyvää.

Itse resepti sitten. Kirjoittelin joskus postauksen ”Maailman paras graavilohi”, ja siellä taisi olla maininta, kuinka isäni valmistaa itse myös kylmäsavulohta. Maailman parasta sellaista. Ja joo, taas on turha kenenkään ”kalapäällikön” tulla keulimaan omilla hienoilla lohi/kalaresepteillään, että varmasti on parempaa ja sitä ja tätä ja tota. Niin ei. Ei vaan ole 😊

Tässä reseptissä käytetty isukin paistamaa kylmäsavulohta ja Rummon spagettia. Kaupan lohella päässee aika lähelle, mutta en voi luvata täydellistä Kylmäsavulohipastaa. Loistavaan annan takuun, mutta en täydelliseen. Lisukkeet ja muut ainekset listattuna myös. Tätä ruokaa on tietyin väliajoin aina pakko saada. On se niin hyvää. Ja mikä parasta, tätä syö täällä meillä kaikki ilman irvistelyä ja närkkimistä.

XXXXX

Marko